Suzanne Collins: Nälkäpeli, Vihan Liekit
”Presidentti Snow’n vierailu. Vyöhykkeet kapinan partaalla. Suora uhkaus Galen tappamisesta ja lisää tulossa. Kaikki rakkaani ovat tuomittuja. Ja kuka tietää, kuinka moni muu joutuu vielä maksamaan minun teoistani? Jos en pysty kääntämään kurssia kiertueen aikana. Tyynnyttämään rauhattomuutta niin, että presidentti lakkaa huolehtimasta. Mutta miten? Todistamalla aukottomasti koko tälle maalle, että rakastan Peeta Mellarkia.
Minä en pysty siihen, minä ajattelen. En ole niin hyvä. Meistä kahdesta Peeta on hyvä, ihminen josta on helppo pitää. Hän saa ihmiset uskomaan mitä tahansa. Minä olen se, joka nipistää suunsa kiinni ja pysyttelee taka-alalla ja antaa hänen hoitaa puhumisen niin pitkälle kuin suinkin. Mutta Peeta ei ole nyt se, jonka on todistettava rakkautensa. Se olen minä.”
